Only hate the road when you're missing home

Rakastan reissaamista, mutta on kotiinki aina ihan kiva palata. Tänään vaan dataan ja dataan ja dataan, ehkä pesen vähän pyykkiä ja jatkan si taas dataamista.

The past cannot be changed, forgotten, edited or erased; it can only be accepted.

Nyt taas vähän pidempää tekstiä luvassa. Mutta vaan vähän, ja ihan suoraan mun päästä. Aijon kirjottaa mitä mieleen juolahtaa, ja mitä ajatuksia nyt liikkuu.

Osa teistä saattaa muistaa parin viikon takaa sen aika surullisen ja ankeen tekstinpätkän, jossa puhuin rakkaudesta ja surusta. Nyt se sama onnettomuus on muuttanut muotoaan. En voi sanoo sitä onneksi, koska onnettomuudesta onneen on pitkä matka. Mutta se onnettomuus on jonkinsortin helpotusta. Mun sydän on kevyempi, ja jos mua naurattaa, se nauru on todellista. Jos mua itkettää, se itku on todellista. Mun ei tarvi enää jossitella. Oon saanu asioihin selvyyden. Mä en tiedä onko se selvyys hyvää vai pahaa. Mutta toisaalta, tarviiko sen olla. Ehkä se on vaan selvyyttä ja tietoisuutta. 

Puhuin tänään pitkästä aikaa mun rakkaan ystävän kanssa ilman vihasia sanoja. Ilman jännitystä siitä mitä toinen sanoo, ilman riitaa. Oon ollut ilkee mulle rakkaita kohtaan, enkä oo ajatellu niitä. Oon vellonu omassa ahdistuksessani, enkä oo päästäny ketään sen läpi. Eikä kukaan oliskaan voinu päästä. Rikoin ite sen kuplan minkä olin tehny, ja päästin huolestuneet ja helpottuneet ihmiset takas mun lähelle. Tänään alkaa järjetön soittomaraton kaikille jotka oon jättäny yksin, ja ketkä oon työntäny pois mun läheltä tässä kuluneiden viikkojen aikana.

Jokaisen ihmisen elämässä tulee vastaan asioita, missä ei voi tehä oikein eikä väärin. Asioita joista pitää päättää suunnitelman A ja B välillä. Olin valinnut suunnitelman A. Totesin kahden päivän jälkeen valinnasta, että suunnitelma oli aivan typerä ja järjetön, en olisi päässyt siinä suunnitelmassa eteenpäin. Tilanne ois jäänyt paikoilleen, ja mä olisin jäänyt ahdistuneeks. Päätin ottaa suunnitelman B käyttöön. Suunnitelma B oli riski, mutta kaiken sen jälkeen mitä mulle on mun elämässä tapahtunut, päätin että oon tarpeeks vahva ottaan sen vastaan. Saatoin kokee viimeyönä mun elämän ahdistavimmat 10minuuttia. Mutta mua ei itkettänyt. Tiesin että mitä ikinä mulle vastattais, se auttais mua. Ja mä tiesin vastauksen, mutta halusin kuulla sen vielä ääneen. Ja kun mä istuin meidän mökin laiturilla ja katoin kuuta, mä tiesin olevani vapaa. Mun ei tarvinu enää murehtia. Mä oon helpottunut. Mulle rakkain ja tärkein ihminen on mulle yhä se rakas ja tärkee. Ja mä oon sille. Ja nyt oon onnellinen. 

Muistakaa kaikki rakkaat ihanat sielä ruudun takana. Muistakaa ottaa riskejä teidän elämässä. Ja teidän pitää ottaa riskejä. Ja muistakaa kaikki rakkaat ja ihanat, vaikka en tunne teitä, ettekä tekään oikeestaan tunne mua, niin mulle saa aina puhua. Muhun saa ottaa yhteyttä, ja oon valmis auttamaan ihan jokaista. Oli teidän tilanne mikä vaan mulle saa ja pitää puhua. Vaikka kikissä : heilii tai facebookissa saa laittaa viestiä henkilölle Heili Miettinen. Joskus se täysin tuntematon antaa parhaat neuvot. Tai joskus sille tuntemattomalle voi olla helpompi puhua. 

Ootte mahtavia puspus <3

"Just because you're feeling lonely now, it doesn't mean someone isn't loving you as hard as they can right now. And there’s nothing as scary as telling someone how you really feel. It’s like placing your heart in front of them and then waiting to see if they pick it up or step on it."

kaipaan helsinkiin

liikaa joka päivä. Oi miksi kallio, miksi

Marlon Brando ilmottautuu

Mun proleviikko ei sujunu ihan odotetulla tavalla, ja meitsi päivittelee ny Kuopion yliopistolliselta sairaalalta. Heti ekana päivänä tosiaan mun naaman iho kuivu, ja päivä päivältä paheni. Lopulta eilen eli perjantaina näytin tolta, miltä näytän tossa vasemmanpuoleisessa kuvassa. Suoritin sitten muutaman soiton, ja parin puhelun jälkeen tajuttiin äitin kanssa, että entä jos noissa saaren ruoissa on ollut selleriä. Hypähtelin sitten keittiöön kyselemään, ja näinhän se sitten oli. Oon tosi rajusti sellerille allerginen, ja jos mulle olis tullu huono olo tai yskittää, ni olis ollu pelastushelikopteri paikalla. Onneks ei niin käyny, ja luultavasti selvitään tälläsellä päiväretkellä. 

Tästälähin muistan ilmottaa allergioistani kaikkialle. Ja toi oikeenpuolemmainen kuva on otettu nyt ihan hetki sitten, eli turvotus on lähteny laskeen, thank god.

I’d like to believe that everything happens for a reason. So why do all those reasons have to break my heart?

MOI
Oon tällähetkellä Aholansaaressa, luultavasti tekemässä jotain tosi sotkusta hommaa, ja tää postaus on ajoitettu! Ja jos sä nyt luet tätä niin mun ajoitus on varmaan onnistunut! Koska en voi kertoo näin etukäteen mitään tärkeetä, niin tein uuden tälläsen 'and thats who i am'-postauksen. 

''Miks toi hakkaa päätään tollee?''

Helouu

Mun blogissa minkään tuotteiden, tai bändien tai leffojen tai muiden hypetystä esiintyy erittäin vähän, mutta siihen tulee nyt muutos. Oltiin tänään poikien kaa kattomassa se World War Z, ja pakko sanoa että OMG!!!!??!???!?!??! 

Mä rakastan leffojen kattelua, ja katonkin varmaa kolme leffaa viikossa. En siis teatterissa vaan ihan kotisohvalla, mutta tulee tuolla Plevnassakin vierailtua tosi usein. Tänään lähettiin sitten tosiaan poikain kanssa pitkästä aikaa yhessä leffaan, ja vaikka oltiin kaikki tosi skeptisiä ton leffan suhteen, niin ihan ekoista minuuteista asti koko porukka oltiin ihan kiinni juonessa. Vaikka toi on tommonen zombileffa, eikä ehkä tytöille ihan ekana tuu mielee lähtee sitä kattoon, niin voin suositella ihan täysin. Ja jotkut ehkä ajattelee että ''Hyi zombeja'', niin muhun uppos, vaikka vihaan kaikkia kauhujuttuja, niin toi ei tuntunu yhtään niin pahalta, ja vaikka niitä jumpscarejaki oli, niin ne oli suunnilleen samaa luokkaa kun Bondeissa. Paitsi että niissä ei pelotellu sellaset hyvännäköset britit, vaan rumat zombit. 

Jokatapauksessa voin kyllä suositella ihan kaikille joilla riittää ikä! Ehkä uus lempparileffa..:-)

ylläripylläri

enkö ookin ihana ku aina yllätän teitä tämmösillä lahjoilla, ku lihavia lapsia suklaapatukalla!
Pitäiskö mun vähentää tätä videoiden tekoo, vai onks tää nykynen tahti ihan hyvä?

Damaged people are dangerous. They know they can survive.

Mitä oikeestaan on rakkaus. Mistä tiedät että rakastat jotakuta. Mä tiedän sen siitä, kun joku ihminen on mulle tärkeempi ku mä ite. Kun jonkun toisen onnellisuus on mun onnellisuutta, ja vaikka sen toisen onni tarkottais mulle kipua. Kun vaan katsomalla sitä toista sun koko maailma heittää kuperkeikkaa. Vaan katsomalla kun se toinen tekee asioita, nukkuu, nauraa, hymyilee, katsoo sua, ja sä tuut vaan ihan tajuttoman onnelliseks. Kun se toinen selittää aivan turhia asioita ja sä jaksat kuunnella vaikka se sanois kakstuntia putkeen ''Hauki on kala.''.

Ja miten onnettomaks sä tuut jos et saa sitä huomioo. Jos sun viestiin vastataan ilman hymiöitä. Jos sun rakkaudenosotuksiin ei vastata. Jos sua ei huomioida. Kun tuntuu ettei sitä ihmistä ketä rakastat enemmän kun ittees ei kiinnosta sun asiat. Kun sulla on hätä ja sua ei kuunnella. Kun se ketä rakastat ei kuuntele. Se sattuu. Kun kysyt mikä on hätänä sulle ei vastata. Kun joudut kuunteleen valitusta siitä miten joku ei tykkää siitä ihmisestä, vaikka sä tykkäät, ja sä rakastat. Ja sä välität niin paljon että susta tuntuu että sä hukut jos et kuule sen ääntä, tai pääse halaan sitä. Ja se tunne kun joudut eroon siitä ihmisestä. Ja pelkäät että se on viimenen kerta kun näet sen. Kun haluisit viettää jokasen mahdollisen hetken sen ihmisen kanssa. Se on onnettomuutta ja tuskaa. Ja siltä musta tuntuu nyt.

I'm just tired. From now on, ill start using the quote ''Best way to not get your heart broken is pretend you dont have one''.

>:OOOOOOOOOOOOOOOO

SATA TOSIAANKO MITÄ KEVÄTKÄÄRYLETTÄ????????! Niin youtubessa kuin blogissakin on nyt SATA(!!!?!?!?!?!?!?!?!?) seuraajaa! Kiitoskiitoskiitoskiitoskiitoskiitoskiitos<33333333333

Laukut pakattuna, ikkunat avattuna, mitä ikin tapahtukaa tuli tavattua

Herikset takana, eka työpäivä takana ja paljon unta edessä. Ette tiedä mitä nolous on ennenkun meinaatte nukahtaa asiakkaan eessä ekana työpäivänä.

Kirjotus ei oikein suju, mutta ehkä teidän JO MELKEIN SADAN kunniaks on pakko vähän panostaa.
Tosiaan herikset sujui huomattavasti mukavammissa merkeissä kun viimekesänä, ja pääosin fiilis on ihan mahtava. Pari asiaa jäi vähän harmittamaan, mutta muuten kyllä onnellinen tyttö palas kotiin. Paitsi vähän nälkäinen ja varmaan viiskiloo lihavampi kun lähtiessään. Söin pelkästään grilliltä ja semmosesta ravintolasta, ja joka ruoka oli semmonen rasvapommi ettei tästä toivuta varmaan koskaan. Nyt salaattilinjalla hetki, ehkä se tästä.

Takasintulomatka meni mukavasti autolla, ihan täysin tuntemattoman kyydissä, ja parista kaverista tuli vielä parempia kavereita. Ehkä paras lausahdus jonka kuulin oli aamulla nurmikolta herätessä, kun mulle väläytettiin että ''Jos Heili sun tissit olis isommat, ne peittäis auringon eikä se paistais suoraan mun naamaan''.

Oon onnellinen ja nyt meen syömään ja nukkumaan. Moimoi

videoo pukkaa