torstai 30. toukokuuta 2013

I just want to hug you so much right now


Meijän ystävyyden alku ei ollut kellään ehkä se ihanteellisin. Paitsi Sofialla ja Vilillä. Mutta mä en tehnyt kumpaankaan mitään erityisen hyvää ensivaikutelmaa, Sofia oppi tuntee mut katkerana noitana ja Vili näki mut ekaa kertaa just tollasella ilmeellä, kun kävelin Mäntyterassin rappuset ylös ja luulin että mua vastassa olis Sofiat, mutta sielläpä istukin Vili, ja koin ehkä mun elämän kiusallisimman tilanteen. Vilin kanssa tultiin kuitenkin heti juttuun, ja kuunneltiin koko viikonloppu musiikkia Vilin puhelimesta, ja katottiin kun muut sekoili. Toi ylläoleva kuva onkin eka meistä otettu kaverikuva, ja meijän ajanvietettä onkin mittailla kenen kaksari on kasvanu eniten.

Sofian ja mun alku ei todellakaan ollu mikään ruusuinen, ja voin sanoo, ja Sofkukin tietää tän, että vihasin tota tyttöä niin paljon heristen jälkeen, että Cessi sai kuunnella mun valitusta pitkään. Nuokkarissa kuitenkin tutustuttiin paremmin, ja siitä asti ollaankin oltu ihan erottamattomat. Ollaan kuunneltu toistemme valitukset, ja meijän jutut on niin samanlaisia, että vois uskoo että ollaan kasvettu yhessä. Sofia on ihminen, jolle voin kertoo ihan mitä vaan, ja tietää ettei ne mee eteenpäin. Jos mä Helsinkiin muutan, ollaankin Sofian kanssa melkein naapureita.


Vili taas on ollut alusta asti mulle ihan ykköstyyppi, ja pojun kanssa on kanssa kaikkee tullu koettua. Alun kohteliaisuuksista tähän päivään on ollut pitkä matka, ja nykyään kinastellaan joka asiasta. Mulla on Vilpulle aina ihan sairaan paljon asiaa, eikä sitä yleensä ees kiinnosta, mutta silti juttelen sille melkein kaikesta. Meillä on myös kinastelun ja vittuilun ohella pakonomainen tarve saada toinen toisemme mustasukkasiksi ihan turhista asioista, vaikka mitään syytä mustasukkasuuteen ei oo. Oon Vilille joskus ihan täys kusipää ja taas Cessi joutuu todistaan mun murtumisia, kun en oo pyytänyt anteeks, tai jos Vilillä on paha mieli en oo halannut tai jos Vilille ei oo riittänyt pullamössöö tai mitä ikinä.


Voin kuitenkin sanoo ihan sydämeni pohjasta rakastavani näitä molempia. Ja voin myös sanoo näiden olevan mun parhaimpia ystäviä.

Kun sinä avaat suusi, olet pelkkää asiaa.
Ei huulet heilu tuulessa. Tiedän mitä saan.
On sinulla lämmin syli. Olet täysin mutkaton.
Ja vaikka et "rakastan" sanokaan, se tiedossa minulla on.

4 kommenttia: