Here we go again

Koeviikko, check!
Musta tuntuu että kaikki kurssit meni läpi, mut vaikka tykkäsinkin (omalla tavallani) hifistellä ranskan kanssa, ni sen opiskelu saa jäädä. Osaan peruspönötykset ja se saa riittää. Tänään oli vika koe, ja sekin ruotsin suullinen haastattelu, että ei sitä voi oikeestaan kokeeks ees sanoa. Musateknologian tunti oli myös, ja se siitä koulupäivästä.

Haastattelun jälkeen kävin moikkaamassa Piipaa - käykää kattoo sen blogi, se teki rumuushaasteen - ja justkailtiin vähän tärkeitä juttuja ja si ei niin tärkeitä. Piipa on ihan pöllö kun se saa musta esiin semmosen virallisen puolen, ja silti samalla semmosen kamalan röhöttäjän. Useemmin varmaan sen röhöttäjän henkiseltä iältään 12-v.

Mua muuten pystyy seuraan niin twitterissä, youtubessa ja vinessä nimellä heiliyy. Instaan toimii heilimiettinen.

tajusin äsken miks oon aina niin vihanen ja ärtyny

ja mä tajusin että miks. ihan hetki sitten.

mä ikävöin niin paljon.

And as you move on, remember me,

Remember us and all we used to be

I've seen you cry, I've seen you smile.

I've watched you sleeping for a while.

Haastan sut näyttämään rumalta !

Sain tämmösen aivan mahtavan haasteen KAISALTA ja ainakin mun mielestä tää on aivan loistava
 Mullehan tää osuu aivan täydellisesti, koska kavereille en oikeestaan yhtä ainootakaan ''nättiä'' kuvaa lähetä. Ehkä yks sadasta saattaa olla semmonen missä en väännä naamaa. Tähän oon nyt valinnu semmoset mitkä mua on huvittanu aikojen saatossa eniten, ja mitkä on saanu muilta semmosta 'hyi saakeli'-palautetta enemmän kun muut. Älkää ottako tätä elämää ihan niin tosissaan, lisäks kaveritki arvostaa sun naamaa peruslukemilla enemmän sen jälkeen kun ootte raiskannu niiden verkkokalvoja tämmösillä kauneudenosotuksilla.

Säännöt:
❤ Sinut on nyt haastettu, mitään ei ole tehtävissä
❤ Etsi (tai ota) itsestäsi kuusi noloa naamakuvaa ja laita ne tähän
❤ Kirjoita itsestäsi kolme satunnaista noloa tapaa, faktaa, sattumaa tms.
❤ Haasta vähintään kolme bloggaajaa, linkkaa tähän ja ilmoita heille haasteesta!

 kuten voitte huomata, kaksari on mun tavaramerkki

1. Kirjotan nimeeni ihan joka paikkaan. Jos mulla on kynä ja jonkinlainen alusta, niin siinä lukee automaattisesti mun nimi. Joskus teen sen huomaamattani ja sitten tajuun että aijaa tää koko konsepti on täynnä Heiliä.
2. Teen kaksaria ihan joka tilanteessa. Koulun alussa kun porukka ei vielä tuntenu mua sain aika oudoksuvia katseita muilta kun ihan selkärangasta jossain oudossa tilanteessa heilun kaksari kaikkien nähtävillä.
3. Nolo tapahtuma kävi viimejakson matikan uusintakokeessa, kun olin tehny suunnitelmaa uuteen videoon, ja olin kirjottanu sitten outoja tapoja semmoselle pienelle paperilapulle. Unohdin sen sitten siihen pulpetille ja kun kokeen valvoja tuli mun kohalle ja huomas sen, niin tottakai se ajatteli sen olevan luntti. Mä sitten istuin siinä ja koitin näyttää mahdollisimman coolilta kun se jäbä lukee siinä mun outoja tapoja. Loppukommentti oli että ''Vaikka toi ei nyt varsinaisesti tähän kokeeseen liity, niin laitatko sen silti pois''.

Mä haastan Piipan , Tiian ja Niken
sori.

Yhtä paljon tänään kaipasin. Yhtä paljon tänään kuin eilenkin.

Terve ja anteeks.

Mä en halua perustaa onneani materian ympärilleni. En halua kokea materialismionnellisuutta. Mutta en voi mitään sille että jos mun sohvalla odottaa rakastettavaksi uudenkarhee villapaita, uudenjäykät vansit ja uudentiukat  dr denimit, niin mun sisällä alkaa tuntuu onnelta.

Oon löytäny itteni uudestaa lukemisesta, ja varsinkin toi The Fault in our stars oli aikamoinen teos. Jos vaan yhtään on enkuntaitoa niin mä suosittelen. Niin koskettava ja kaunis kirja etten kestä. Dan Brownin tuotantookin on tullu taas lueskeltua, ja pakko sanoo että kyllä sekin jäbä osaa.

Koulukuvat tuli ja koeviikko lähestyy. Ei kauheeta stressiä oo, ja ihan hyvä. Tottakai jännittää, mutta ruotsistakaa ei koetta oo, niin ihan hyvillä mielin mennää. Sori näiden kuvien hikistä laatua, otin suht kiireessä, mut antakaa armoo.

Ainii jos joku katto vain elämää perjantaina ja sai ees kylmii väreitä siitä Jukka Pojan vedosta niin kommentoikaa tähän vaikka kissa. Ite itkin naama irvessä. Outoo tajuta että miten paljon on menettäny alle vuoden sisällä.

There are days when I miss you

and there are days that i don't

Either way, i remember you everyday

Mä rakastan sua keväällä, mut voit olla varma et jätän sut syksyllä

Mulla ei oo teille mitään uutta. Ei uusia kuvia, ei uusia vaatteita, ei uusia kavereita. Musta tuntuu että syysloman jälkeen on tapahtunu ihan hurjan paljon kaikkee,  ja samalla ei mitään.

Mä tavallaan kaipaan kesää ja si toisaalta en ollenkaa. Mä viihdyn tässä sateisessa ja kylmässä ympäristössä niin paljon paremmin. Mutta toisaalta kesällä näki kavereita ihan koko ajan. Eniten kaipaan saarta ja Cesun ja mun ratsastuksia. Yleisestiottaen koko kesäratsastuksia. Ei talvella huvita lähtee yömaastoon koska talvella TREENATAAN! Kaipaan kyllä kanssa mun ja Cessin mökkireissuja. Huhhuh.

IIDAN BLOGIIN TÄSTÄ