Because if you want, I'll take you in my arms and keep you sheltered, from all that I've done wrong

Kotiuduttu on taas kerran. Helsinki näytti taas parhaita puoliaan, ja kaipuuta kotiin on taas jossainmäärin selätetty. Myös ikävä kavereita kohtaan on taas hetken tuolla mielen perukoilla, mutta jossainkohtaa ensviikkoo se taas salakavalasti palaa. Hassua ja inhottavaa, mutta kaukosuhde on aina kamala. On se sitten kavereita tai ketä tahansa muuta kohtaan.

Keskiviikkona huudeille menin, ja alotin tän reissaamisen Maran ja Iitan seurasta, oikeestaan kaikki kuvat tolta kahvitushetkeltä oli aika huonolaatusia ni en niitä tähän heitä. Mutta oli kiva vähän jutskailla ja päästä selville noidenki elämästä. Kolmen maissa lähin kohti Itä-Helsinkiä ja Puotilaa. Olin koirakaverina koiralle ja kolmevuotiaalle poitsulle.

Perjantaina suuntana oli Piipan (koodikieltä) kämppä, jossa majailin lauantai-iltaan asti. 23 lähti juna, jossa tuli aika paha mieli kun olin vähän tyhmä enkä jääny yöks. Lauantaina mukana oli mm. Iida, Aino, Heta ja Riikka .Käykää tsekkaa niiden blogit. Noita poikiakin oli kyllä mukana menossa. Mukavaa oli, hauska syysloma.

Tänään ajattelin vaan lahnata kotona, huomenna ajattelin myös. Mukavaa.

He's like cold coffee in the morning

I'm drunk off last nights whisky and coke

He'll make me shiver without warning

And make me laugh as if I'm in on the joke

mun ei ees pitäny julkasta tätä.

Mun pitäis siivota, mutta löydän itteni jatkuvasti puhumassa kavereille whatsapissa. Mun pitäis lukee mutta twitter on kiintoisampi. Ruokaaki pitäis tehä mutta vitsit, just tuli youtubeen uus video.

Mä oon onnellinen, mutta tänään aamulla taas ootellessani kahvin tippumista, ajattelin että viimesyksynä mulla oli joku jonka kanssa katoin siitä samasta ikkunasta ulos. Mulla oli joku jonka kanssa kahvittelin sen täysin saman pöydän ääressä.

Me leivottiin pipareita ja huijattiin äitiä, että se oli pipareiden leipomisen suomenmestari. Ja äiti usko. Me unohdettiin ne piparit uuniin, ja ne palo. Kaipaanko mä tota ihmistä. Ehkä. Mutta enemmän mä kaipaan sitä tunnetta, että mulla oli joku. Joku jonka kanssa mä puhuin kolme tuntia illalla ennen nukkumaanmenoo puhelimessa, vaikka oltiin nähty samana päivänä. Joku jolle pysty koska vaan soittaa ja joka oli aina valmis halaan kaikki huolet pois. Joku jonka kanssa istuin puussa ihan hiljaa, eikä se hiljasuus ollu ''awkward''. Mutta oliko se ees viimesyksy, vai sitä edellinen.

Se oli sitä edellinen, ja aika menee niin nopeesti. Liian nopeesti. Ihmiset vaihtuu kokoajan ympärillä, eikä vanhoista kavereista oo jäljellä enää ku muutama. Uusia on tullu vaikka miten paljon. Ja oon niistä kiitollinen. Kaipaanko mä niitä edellisiä kavereita. Ehkä, mutta nyt mulla on uudet kuviot.

Eilen mun kaveri löysi lippiksen, mikä oli ollu hukassa pitkään. Oikeesti se ei ees ollu hukassa, vaan sen äiti oli piilottanu sen koska se oli niin ruma. Vaikka oltiin riidelty, silti olin eka kelle se asian kerto. Ehkä se ajatteli että leppysin siitä. Ja mä lepyin.

Musta tuntuu että tää syksy vie musta voimat. Haluun jonkun halaamaan mua illalla, ettei musta tunnu että hajoon.

Watching the ships roll in

hoping that I will still be his friend

in the morning

Watching those ships roll by

wishing that I could move this earth

if I could

for you I would do

10 faktaa videolla

TÄMMÖSTÄ TÄNÄÄN

But I've got nothing to say

Heissulivei. Pitkästä aikaa, koulu syö mun ajasta suuren osan. Viikonloppuna olin Lapualla ja eilen kuvailemassa Kaapoo ja Jonnaa. Viliä ikävä. Hulluu miten paljon toi on kasvanu vuodessa. Ei huvita kirjottaa. Iskä tuo Nutellaa. Moikka.

See the same old crowd again

Wash my hands and shake my feet

And yes I missed you all

Since I last saw you I fell down the rabbit hole