sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Sä oot onnellinen olento et onneton ollenkaa, tavallaan mä tunnen sut, oikeesti en ollenkaan.

Ensinnäkin haluan kertoa kammottavuudesta mitä rakkaalle toverilleni Cecilialle tapahtui eilen.

Vietimme mukavaa päivää tallilla, suuren suurissa talkoissa neljän osallistujan turvin. Kun olimme saaneet vatsamme täyteen kalakeittoa, suuntasimme kohti pitkää ja mutkikasta kivitietä. Molemmilla hepoilla oli jotenkin tosi paljon pönttöenergiaa, ja muutaman sattumuksen kautta päädyimme kävelemään pienelle metsäpolulle. Niille tiedoksi, jotka eivät hevosia tunne, voin kertoa, että hevoset rauhottuvat kun pääsevät metsään, ja paikkaan joka ei ole niin aukea.

Jokatapauksessa, päätimme kääntyä takaisin kotia kohti, kun silloinen johtohevosemme Ressu ( Cessin ratsu) päättää ottaa spurtin kotiin. Noh, jos poni ei olisi kuin ponimaailman Prinsessa Ruusunen, se olisi varmasti juossut noin neljän metrin pituisen mutakohdan läpi, mutta Ressu halusi esitellä kenttähevosen taitojaan, ja hypätä koko helapaskan yli. Asiat mitä näin ja kuulin olivat suunnilleen tätä luokkaa:

Cessi huutaa ''EN SAA PIDELTYÄ TÄTÄ, TIPUN'', Ressu hyppää, Cessi hyppää, Cessi lentää alas komeassa kaaressa muutaman kierteen siivittämänä, ja jää maahan makaamaan. Viimeinen asia ennen kuin saan oman ratsuni Tähden pysäytettyä, on Ressun hännän viuhahdus ennen kuin se katoaa suuren männyn taakse.

Juoksin takasin alamäen, missä Cessi makaa ja itkee ja huutaa. Valittaa polvea ja sormiaan. La-su yön ystäväiseni viettikin TAUS:issa osastolla 4. Cessin sanojen mukaan '' Sormissa joku törröttää, ja jalassa joku sojottaa''. Ota tostakin nyt sitte selvää..





Tänään oon ollu kotona ja tehny pizzaa. Ja tuun syömään sitä varmaan koko loppuviikon.. jee.



sikana parast

2 kommenttia: