Sad to see you go, was sorta hoping that you'd stay

Heippodei ja hellät tunteet.

Palauduin himaan nuorten pikkujouluhäppeninki Lankarista lauantaina mukanani nuha ja iloinen mieli. Sunnuntai meni löhötessä ja maanantai aamu toi mukanaan uuden tuulahduksen. Täytin nimittäin 16.

Olin jättäny oikeestaan koko aamuherätyksen perinteisen laulelun varaan, ja kun äiti aamulla kello 8:22 herättää mut sanoin ''Myöhästyt kohta koulusta'', ei fiilis ollu mikään paras. Päätin sitten suosiolla skipata aamun filosofian tunnin, kun en siellä olis kuitenkaan pystyny fiksusti oleen. Siinä harmissani sitten tästä synttäreiden unohtamisesta popittelin Arctic monkeysiä ja valittelin kurjaa oloa. Mieltä piristi kuitenkin jo viikonloppuna sovittu syöminki parhaan kaverin kanssa, ja hetkee ennen kouluun lähtöö olo oli jo parempi. Kunnes palattiin samoihin fiiliksiin kun herätessä, viestin 'Sori en voikkaan tulla'' siivittämänä. Mua ei olis tavanomasena päivänä ees haitannu tää, mutta sitten kun se päivä sattuu oleen mun syntymäpäivä, olin taas aika maassa.

Siitä sitten viestiä toiselle parhaalle kaverille, mutta ei tämäkään voinut antaa ajastaan, sillä hänen piti ostaa peili. Kolmannella parhaalla kaverilla oli ajotunti, ja loput asuukin sitten ympäri suomen.

Lopulta päädyin syömään iskän kanssa pizzaa ja käymään heppailemassa.

En yleensä kirjota tänne niin henkilökohtasesti, että joku mun kavereista vois loukkaantua, tai että raottaisin niin paljon tätä internetin synkkää verhoa, että muiden kun mun mokailut tulis esiin. Mutta tälläkertaa oli pakko, jotta ymmärtäisitte tän varsinaisen tekstin idean.

Mulle ystävyydessä tärkein asia on luottamus. Mä en vaan voi olla kenenkään ystävä, jos en voi 100% luottaa sen ystävän sanaan tai motiiveihin. Mutta tällähetkellä tää luottamus on kyllä ihan nollilla. En ikinä. En ikimaailmassa vois jättää mun kaveria yksin sen syntymäpäivänä. Se yks päivä koko vuodesta, kun sitä juhlitaan, se yks päivä joka on sen. Oon muutenkin niin paljon kaikenlaista feidaamista vastaan, oli se sitten kaveriporukan ulkopuolelle jättämistä tai suunnitelmien skippaamista. Sitten kun ne ihmiset jotka tietää tarkalleen mitä mieltä oon siitä tekee sen. Se ei vaan mee mun ymmärrykseen. Chrisu joutu rauhotteleen mua vaikka miten pitkään, kun tajusin että mut on jätetty yksin. Yksin synttäreinä.

Tämmösinä hetkinä tajuaa, ettei voi jättää omaa onneensa kenenkään muun käsiin, ei kenenkään. Tämmösinä hetkinä se luottamus on aika äärirajoilla. Tottakai ihmissuhteet muuttuu ja näidenkin ihmisten elämään on tullu aika merkittävä muuttuja. Toiselle se tuli aikalailla tasan vuosi sitten, ja toiselle vasta äskettäin. Vaikka ihmisten elämään tulee uusia tyyppejä, niin silti vaan pitää pystyä löytämään se tasapaino kaverisuhteiden ja parisuhteiden keskellä. Sen tyttö-tai poikaystävän kanssa ei tarvi olla joka sekuntia, ja jos se suhde joskus loppuu, on mukavaa tajuta ettei oo yksin. Että on pystyny pitää myös ne kaverit. Tai parhaat kaverit. 

Joskus vaan yksinkertasinta on kysyä mitä sulle kuuluu kaiken sen parisuhdeihkutuksen keskellä. 

Loppukevennykseks parit lemppariotokset lankarista. Tänä yönä kutsuu Smaugin autioittama maa, aamun matikantuntia odotellessa.

Cause there's this tune I found that makes me think of you somehow and I play it on repeat