I could use a friend like you when all the walls keep crumbling down.

Tänään hengailin Martan kanssa piitkästä aikaa. On suhteellisen rankkaa olla tosi pitkiä aikoja erossa ihmisestä jonka kanssa oot oikeestaan kasvanu yhtee. Nyt ollaan taas alettu kasvaan erilleen toisistamme, mutta ne juuret on kyllä niin syvällä, ettei ihan pikkusyistä meidän tiet oo eroomassa.

Oltiin Martalla ja käytiin kuvailemassa ja syötiin ja juteltiin. Ihan peruspäivä siis. On mahtavaa tietää että omistaa kaverin jolle voi kertoo  ihan kaiken, ja jonka kanssa pystyy yhessä pohtiin asioita. Pystyy kysyyn mielipidettä vaikka johonkin ihmissuhteeseen ilman kamalaa pelkoo siitä että lähteekö se tieto eteenpäin. Pystyy yhessä ihkuttaan jotain söpöö tekstaria ja miettii tulevaisuutta. Kaipaan Marttaa tosi paljon, koska joskus nähtiin ihan joka päivä, ja nykyään ehkä kerran kuussa koulun ja toisten ihmissuhteiden takia. Harmillista mutta se kuulunee elämään.

Illaks lähin selvittään vie päätä tallille, josta löysin Tähden uuden vuokraajan, ja naureskeltiin kaikille vanhoille jutuille, koska pikkulikkoina käytiin samalla tallilla, ja niiden aikojen muistelu oli ihan mahtavaa. Pieni kaipaus niihin aikoihinki sytty, mutta onneks on muistoja ja kuvia. Kaikinpuolin kiva päivä. Nyt kokista ja keksejä ja Wedding Crashersia.